Sitten viime kirjoituksen on sääolot vaihdelleet kovasti.

Ensiksi tuli lunta sen verran monta kymmentä senttiä paikoittain, että koirilla oli todella hankalaa liikkua ulkona, hangesta näkyi vain pää! Kenguruloikilla sitten mentiin metsälenkillä, oli aika uuvuttavaa ja raskasta niin koirille kuin emännällekin joka tarpoi polvea myöten hangessa.

Jotta takatalven makua ei olisi liikaa suussa, on nyt lumi vähentynyt, aurinko paistaa ja vesi tippuu räystäiltä, lämmintäkin on useampi aste. Tämä tietää sitten vettä ja loskaa pihalla ja sisällä, kuramahat saa huuhtoa ulkoilun jälkeen ainakin kerran päivässä. Uuke varsinkin on erikoistunut hyppimään kaikissa sulissa kohdissa..

Lappeenrannan tuliaisena pojat kävi läpi kennelyskän poikasenkin. Päivä kaksi näyttelyn jälkeen alkoi köhiminen, joka onneksi kesti vain parisen päivää. Sitkeää se tuntui olevan, mutta onneksi kestoltaan lyhyttä kuitenkin. Eli koirakamuja ei olla nyt sitten tavattukaan näyttelyn jälkeen. Pidämme etäisyyttä koiriin vielä tämän viikon ja ensi viikolla katsotaan josko uskallamme lähteä lenkkeilemään koiraseurassa taas. Tällä hetkellä köhimistä ei ole ollut muutamaan päivään, eli taisimme taudin voittaa kotikonstein :)

Kuuleman mukaan pari muutakin tuttua koiraa Lappeenrannasta saman tuliaisen saivat eli kevään tullen taudit jyllää niin koirien kuin omistajienkin parissa, valitettavasti.

Uuke ihmetteli eilen sähköyhtiönmiehiä jotka raivasivat linjojen alta puita. Mokomat miehet kun tulivat ihan pihalle asti autoineen. Kiltisti Uuke malttoi istua paikoillaan (ilman käskyjä!) ja katseli touhuja auringosta nauttien. Päivä kuluikin siinä rattoisasti. Iltapäivällä miesten palattua autolleen ne tulivat pihalle moikkaamaan vahtikoiraa, joka muuten haukahti vain pari kertaa ja kävi nuuskaisemassa kumpaisenkin - eivät olleet tuttuja, jaahasta..
Uukelle oli aivan sama olivatko miehet koiraihmisiä vai eivät, ne rapsuttivat silti, naamaa eivät antaneet jostain syystä pestä, vaikka kovasti sitäkin yritettiin.. Vahtikoiran ote lipsui siis.

Samaan aikaan Nikke nukkui sisällä aurinkoisella sohvalla, ei liioin tapahtumat kiinnostaneet pihalla. Toki aamulla pihalle saapunut auto ja tulijat haukuttiin, mutta ei niitä jaksanut kauemmin sitten vahtia ja tuijotella.

Olemme siis viettäneet varsin hiljaista eloa potilaiden kanssa.

Näyttelykalenteria ollaan katseltu, tutkittu ja pohdittu. Minnekään ei olla ilmoittauduttu vielä, tarttee katsella tarkemmin vielä. Jonnekin olisi kyllä kiva lähteä, mutta kun en tiedä kumman kanssa :D Nikke ei kotimaasta mitään tarvitse, ulkomaille siis, vaan minne ja koska? Uuke taas ei kotimaasta mitään ihmeitä vielä ole saanut, se kun on kovin kesken, aikaa tarvitaan jotta ehtii kehittyä tarpeeksi..eli ei viitsisi eh:ta hakea sen takia sitten. Eli, mihin tulokseen tulimme..? No jaa-a..