Käytiin eilen Uuken kanssa Suomen tiettävästi ekoissa ilta taippareissa haistelemassa tunnelmaa Elimäellä. Osallistujia oli 9 kpl, ja ilmapiiri oli mitä loistavin, todella rento ja mukava. Jossa saatiin paljon neuvoja, opastusta ja vinkkejä niin kanssakisaajilta, tuomareilta kuin muilta työntekijöiltä. Erityiskiitos Kimmolle todella hyvistä ohjeista ja kannustuksesta!! :)

Tiesin että Uuken ainut osio minkä se osaa on uinti ja nouto, ja ne olikin ehkä kokeen innokkaimmat :D Muut kun ei tainneet haukkua ja hyppiä odottaessa että pukki lentää vetään.. Hyväksytty suoritus siis.

Jälkeä ei oltu tehty kuin kerran olosuhteista johtuen, ja kun oli jäniksellä harjoiteltu, lintu ei napannut yhtään. Helle vaikutti myös, eikä Uukea kiinnostanut jäljestys yhtään. Kulmaan asti se ohjattiin harjoituksen vuoksi ja kulman jälkeen sitten poitsu tajusi mistä tässä olikaan kyse ja jäljesti kaadolle asti ja nuuski fasaania. Hylsyksi meni kun alku jäljellä istui vain..tylsää taisi olla? :D

Hakuosuus oli myös toisaalta tiedossa, ampumista ei pelännyt eikä siihen reagoinutkaan. Ainoastaan se että Uuken mielestä ei sovi lähteä kovin kauas haahuilemaan johti hylsyyn. Olisi pitänyt irrota enemmän kuin se muutama metri jonka meni ja jäi odottamaan sitten meitä muita, käveltiin vissiin niin hitaasti että aiheutti pojassa hämmennystä :D

Sosiaalinen osuus ja tottelevaisuus olivat hyvät ja kehuja poika sai rauhallisesta luonteestaan ja kuulema ohjaajan ja koiran yhteistyö ja suhde oli liian hyvää ja tehokasta, koska koira ei jättänyt ohjaajaansa :D :D

Näillä opeilla tiedämme nyt mitä harjoitella ja ennenkaikkea miten. Tänä vuonna emme yritä uudestaan vaan käytämme aikaa tähän sekä muuhun riistaharjoituksiin mitä tulevaisuudessa tarvitsemme. Uusi yritys ensi vuonna Kymen spanieleiden taippareissa sitten, tunnelma takasi sen että kivaa oli kaikilla ja sinne mennään uudestaan taatusti!

Illan hämärtyessä päästiin kotiin ajelemaan, mutta teimme koukkauksen kasvattajan luona kun ei koepaikalta ollut kuin kivenheitto sinne. Allekirjoitin vastuullisen isän paperit, isän loistaessa poissaolollaan :D Pentulaatikossa tuhisi 6 suloista, hyvin värittynyttä pientä koikkerin alkua, ikää 9 vuorokautta ;) Harmittava tulehdus juuri kriittisillä hetkillä oli vienyt pentueen pienimmät ja heikoimmat pois. Mutta parempi nyt kuin myöhemmin sitten. Toivotaan että nämä pennut jäävät tähän kurjaan maailmaan odottamaan mitä tuleman pitää ;)

Toisessa pentulaatikossa tuhisi lähisukua myös. Muutaman viikon päästä uusi vierailu ja talossa on taatusti vipinää, sen takaavat pienet kuin vähän isommatkin pennut sitten. Odotan kameran kanssa vierailua :)