Mitäpä luulette jos otetaan matsina koikkeri vs hirvikoira, kumpiko voittaa? No koikkeri tietenkin jos sattuu olemaan omistaja mukana!

Alkuviikosta koimme tuollaisen matsin Uuken kanssa lenkillä.

Oltiin metsälenkillä tutussa metsässä tässä lähellä Uuken kanssa kun Nikke lähti autokyytiä ottamaan kaupungille iskän mukana. Aikaisemmin oli satanut jossain vaiheessa ja maasto oli kivan kosteaa jo muutenkin, vaan ei se meitä haitannut.

Tapamme mukaan pidin Uukea kiinni fleksissä ja valjaissa koska on metsästyskausi ja jäniksiä on näkynyt luvattoman paljon, joten tiettyinä kellonaikoina on koirat aina kiinni metsässä, ei haluta jänispaistia näet. Joten nyt oli iltapäivästä "se" kiinnipito aika meillä, kun säästä voi ennustaa että jänikset on liikkeellä. No ei jäniksiä näkynyt mutta hirveä ajanut hirvikoira kylläkin joka oli irti.

Keskellä metsää se hirvikoira sitten päätti tulla päällemme, yllättäen ja yht´äkkiä sivustamme, suoraan Uuken päälle joka oli tilanteessa selin eikä tiennyt mikä hyökkäsi ja säikähti tietenkin! Ei poika ehtinyt montaa metriä karkuun kun fleksi jäi risuihin kiinni, onneksi!! Viisimetriä narua risukossa piteli pientä koikkeria sen verran hyvin että näin parhaaksi näyttää hirvikoiralle kuka täällä määrää. Sillä kun oli vakaa aikomus käydä Uuken kimppuun uudestaan, eka yrityshän epäonnistui kun toinen pakeni sen muutaman metrin verran..

Kävin hirvikoiran päälle kirjaimellisesti, se koetti luonnollsesti purra myös mua, vaan ei onnistunut kuin näykkäämään jalasta, annoin sille selkään kunnolla se koki viisaammaksi lähteä sinne suuntaan mistä tulikin ja kovaa! Todennäköisesti henkiset vammat sai, ulkoisesti tuskin mitään.

Pienessä hetkessä koko show oli ohi ja pääsin Uuken luo, joka ihme kyllä oli suht normaali ja innoissaan vaan kun mamma tuli pelastamaan risukosta, kesti muuten tovin irrotaa sitä sieltä!! Tsekkaus että kaikki ok ja eikun kotiin päin vaan jatkamaan matkaa. Kotona huomasin että kuljessä oli pintanaarmu, ei edes verta tullut, hyvä niin. Selvisimme säikähdyksellä molemmat, joskin vaatteet meni suoraan pyykkiin, oli sen verran multaiset ja märät.

Onneksi kotimatkalla nähtiin vaan yksi naapuri, kun sitäkin huvitti ihan tarpeeksi kun olin lähes kokonaan märkä ja multainen, niin siinä käy jos ottaa painimatsia metsässä koiran kanssa.

Vielä illallakin sanoin Uukelle nukkumaan mennessä, että niin kauan kun mamma on mukana kaikkialla ei mun pikkuisten kimppuun käy kukaan :) Ja niin se sana piti taas.

Mä suojelen teitä pojat kaikelta pahalta!