Tänään jatkui samanlainen vesisade kuin koko alkuviikonkin, välillä poutaa ja sitten yht´äkkiä kaatosadetta - mielenkiintoista!

Aamulla varhain meille saapui musta mies, kirjaimellisesti lähestulkoon. Nikke oli aluksi sitä mieltä, että tuollaista ei sisälle lasketa ei sitten millään. Kova oli haukkuminen ja pyöriminen ympärillä, jätti miehen tosin rauhaan kun käskettiin, mutta voisin olla varma että jos mies olisi pyrkinyt yksin sisälle ilman talon väkeä ei Nikke olisi sitä tänne päästänyt. Hienoa! Meillä on sittenkin kunnon vahtikoira ;)

Uuke sen sijaan haukahti pari kertaa vähän niinkuin Niken mukana ja meni sitten hyppäämään iloisesti miestä vasten ja nuuskutti kovasti, ihan oli sellainen meininki että Uukelle se oli kaveri välittömästi. Vähänkin kun mies kumartui, Uuke koetti päästä nuolemaan naamaa.. Yeah, meillä on siis vain yksi vahtikoira, toinen ottaisi murtovarkaatkin avosylin vastaan, kaikkihan on varmasti kavereita - halusi ne tai ei..

Tämä musta mies oli tosin vain tuikitavallinen nuohooja :D

Uuke seurasi kovasti mitä nuohooja teki missäkin päin taloa, nuuskutti ja nuuskutti, katseli ja selvästi pohti, että MITÄ IHMETTÄ TUO TEKEE, kun kiipeilee uunin päällä ja tuo rojujaan sisälle, siirtelee MUN palloa, eikä rapsuttele lainkaan vaan tekee omia juttujaan.. Mahtoi Uukella pyöriä herneet päässä kovaan tahtiin? ;)

Imurin ääntäkään Uuke ei pelännyt, korvat tosin pyöri päässä kuin helikopterin propelit konsanaan, ei tainnut olla mieluinen ääni mutta karkuunkaan ei voinut lähteä, olisi voinut jäädä näkemättä jotain tärkeää. Siispä piti melkein vieressä istua ja katsoa mitä tapahtuu.

Samaan aikaan Nikke jatkoi aamu-uniaan sohvalla. Että se siitä kiinnostuksesta sitten.

Iltapäivällä lenkkeiltiin kaatosateessa.

Nikke lenkkeili "naapurin" Ella-bernin kanssa äiskän matkassa ja mä käytin Uukea. Onneksi on sateenvarjo keksitty, koiruus kastui mutta minä en, fiksua :D Kotona molemmat pojat pääsi huuhteluun, sen verran tuli hiekkaa mukana, että ois voinut hiekkalinnoja tehdä sisälle.