Tuntuu vähän "turhalle" kirjoitella kuulumisia, vähän kuin puhuisi itsekseen kaikkea tyhmää. Toisekseen ei meille kuulu mitään uuttakaan :D

Keskiviikkona käytettiin auto katsastuksessa ja pojat oli mukana, katsastuksen ajan lenkkeiltiin kaupungilla. Ei nuo huomanneet ohikulkevia ihmisiä juuri lainkaan, yksi koira nähtiin, mutta sekin meni meidän yläpuolella olevalla kävelysillalla. Ainoastaan yksi "kohtaus" saatii kun maalaiset näytti fiksuutensa melkein heti autosta päästyään..rautatien toisella puolella olevalla tiellä meni ambulanssi pillit päällä ja tottakai ihmiset ei sitä ääntä muuten kuule ellei sitä vähän tehosta, joten molemmat ulvoivat sen perään! Tosin, ulvomiset loppu lyhyeen kun kielsin, vähän piti varsinkin Uuken piippailla sen jälkeen ja kokeilla josko voisi jatkaa - ei voinut.

Katsastus meni läpi ja pääsimme kaupungille ajelemaan. Pojat osaa olla autossa nätisti ja niiden kohokohta on autoillessa taikasana "koira", jolloin luonnollisesti näkyy koira jossain päin ja suuntamerkki kerrottaessa se löytyykin yleensä nopeasti. Nykyään koirille ei enää haukuta kuin ihan satunnaisesti vaan niitä katsotaan tarkasti lasin läpi.

Uuke viihdyttää AINA autoillessa takana ajavia kuskeja sekä parkkipaikoilla ohikulkevia ihmisiä - vilkuttamalla etutassuillaan. Itsekseen sen opetteli ja nykyään tekee sitä käskystä temppunakin kotona, autossa ei tarvitse käskeä vaan tekee omatoimisesti tilanteen tullen tuota. Vauhti vain kiihtyy jos joku erehtyy moikkaamaan sille takaisin! Joka kerta perässämme ajavat naureskelevat ja vilkuttavat takaisin. Jes, meidän siis huomataan taatusti AINA.

Torstaina kävimme kaupungissa taas. Postin parkkipaikka on käynyt pojille tutuksi viimeaikoina erittäin hyvin, olen näet itse postitellut erään nettipalstan vaatetilauksia ahkeraan. Niin torstainakin sitten. Ruokakaupassa tuli myös käytyä.

Kotiin tullessa Uuke vainusi portaiden luona jotain, häntä nousi korkealle ja alkoi heilua vimmatusti. Jäljestysinto katosi samalla kun ulko-ovi aukesi ja poika paineli sisään. Jätin ruokakassit eteiseen ja menin Niken kanssa ulos.

Nikke otti saman vainun heti ja nurkan takana oleva jätesäkki (jossa on muuten havunoksia..) kiinnosti. Pari pomppua säkin luona, häntä heilui kovasti ja hetken päästä Nikke nosti katseensa mua kohti jokin suussaan. Irti käsky ja Nikke tiputti ruskean möykyn maahan, valitettavasti se olikin yhä hengissä joten annoin Niken ottaa sen uudestaan jolloin puraisikin paremmin otusta mihin se kuoli, taas irti käsky ja pääsin katsomaan mikä se oli. Veikkaus meni oikein, kuten joka kerta aiemmin, hiiri tai peltomyyrä se yleensä on, niitä on hirmuisesti meillä päin, peltomyyrä tällä kertaa pääsi hengestään. Hyvä ettei sisälle asti tullut! Nikke suuri saalistaja pelasti tilanteen ja oli hyvin ylpeä saalistaan, häntä heilui ja oli innoissaan. Ei liene keneltäkään pois jos tuo tappaa yhden tai kaksi hiirtä/peltomyyrää kuukaudessa, antaa toisen toteuttaa itseään. Ei meidän pöllöt nälkään kuole tuon takia.

Näin perjantaina ei ole mitään vielä ihmeemmin ollut ohjelmassa. Vähän siivoiltiin ja ulkona pistäydytty, mutta kun pakkasta on -15 ja tuulee, ei siellä kauaa viihdytä. Myöhemmin kohta lenkille sitten, jos tassut tarkenee.

Illalla saatamme lähteä erästä karkurikoiraa etsimään, on raukka ollut 5.1. asti kateissa, toivottavasti löytyisi, näköhavaintoja on kuitenkin ollut taas, joten toivotaan että neiti pääsee kotiin pian! On ilo koettaa olla avuksi perheelle etsimisessä.

Huomenna ja sunnuntaina on Juvalla ryhmänäyttelyt FCI 2 & 3, sinne kehätoimitsijaksi. Edelliskerrasta on tovi taas aikaa, mitenhän kaiken taas muistaakaan..aapuuvaa..