Torstaina pojat kävi juoksentelemassa metsälenkillä. Lenkki tyssäsi heti alkuunsa jo kun emäntä jäi suustaan kiinni pari sataa metriä pihalta kuljettuamme. Pojat malttoi kerrankin odottaa hiljaa hetkellisen rupattelun ajan. Tuona aikana meidät ohitti hurjaa vauhtia (:D) kulkeva potkurimummo, Nikke ei tainnut edes huomata mokomaa vaikka melkein ylitse jyräsi. Uuke sen sijaan haukahti pari kertaa ja katseli juuri sen näköisenä että ihan kuin ei muka ois koskaan vastaavaa nähnytkään. Pöhähtely loppui kiellettäessä. Sen jälkeen Uuke alkoikin piippailla ja oli sitä mieltä että MENNÄÄN..

Uuke on ilmeisesti sisäistänyt lenkkien tarkoituksen, ne on tarkoitettua kävelemistä jopa juoksemista varten, eikä niiden aikana ole soveliasta pysähtyä ellei pojat itse niin halua (=tehdä tarpeitaan). Meinaan joka ikinen kerta kun lenkillä pysähtyy naapurien ja kyläläisten kanssa juttelemaan ja kuulumisia vaihtamaan alkaa Uuken taholta kova piippailu ja olen nyt huomannut että se mulkoileekin pahasti.. :D :D Sillä ei siis ole kärsivällisyyttä tässä asiassa yhtään, ei niin yhtään. Nikke tuollainen ei haittaa, se käy istumaan ja odottaa kiltisti.

Kyllästymisestä sen verran että ilmeisesti meillä on niin paljon peltomyyriä, että niihin on kyllästytty, shokkihoito on ollut aivan liikaa pojille. Uuke nyt ei muutenkaan niitä listi, jahtailee vaan, toisin kuin Nikke. Viikolla Nikke meinaan otti yhden otuksen suuhunsa mutta heittikin sen heti pois ja katseli sitten vaan otuksen perään kun se paineli pakoon. Mikälie dementia iskenyt kun ei tappanutkaan sitä?? Samana päivänä Nikke näki vielä monta muutakin myyrää mutta ei tehnyt niille muuta kuin katseli - outo koira! Kyllästynyt selvästi?

Perjantaina porukat lähti kauppaan ja viemään pikkuveljeä linikka-asemalle, joten Nikke pääsi autokyytiin, se siis valitsi autokyydin mielummin kuin lenkille lähdön. Laiska. Se kyllä nauttiikin autoilusta niin paljon, etten yhtään ihmettele, mielummin sitä autossa lämpimässä matkaa kuin tassunsa paleluttaa pihalla, niinhän se on. No, me lähdettiin Uuken kanssa sitten jäälle. Pakksta oli jo useampi aste, jäällä tuuli kylmästi ja oli hyvinkin yksinäistä, ei niin ketään näkynyt koko reissulla! Uukea ENSI KERTAA TÄNÄ TALVENA palelsi tassuista, ja se joutui nostelemaan tassujaan monesti ja repi tassunpohjista lunta. Se tosin saattoi johtua siitä että torstaina samaisella jäällä oli pilkkikisat ja järvi oli täynnä pilkkireikiä, jotka Uuke kävi tsekkailemassa, oisko tassuihin päässyt vettä sitten vai mitä lie.

Pilkkikisoista vielä, täytyy todeta että kyseisillä pilkkijöillä on selvästikin ollut äo hyvin pieni, ihan kuin siellä ei olisi ollut tilaa kairata jonnekin muualle kuin moottorikelkan urille niitä reikiä!! Kiva kävellä moottorikelkan jäljissä kun saa varoa jokatoisella askeleella pilkkireikiä ja sitä jäätynyttä loskaa..mrrrrr..eivät sentäs hiihtoladuille olleet kairanneet. Ihme!

Nikke ei siis perjantaina lenkkeillyt, koska laiska valitsi autoilun ja sitten illalla emäntää laiskotutti, eikä jaksanut lähteä pakkaseen uudestaan. Toisaalta fiksu veto, koska pakkanen on kiristyt eikä Nikke olisi pitkälle tuolla edes kävellyt, sen verran vilukissa se on.

Ja koska on kylmä otsikon mukaisesti. Illalla jossain vaiheessa mittari näytti -15C, veikkaan että nyt se on vieläkin kovemmissa lukemissa, olihan yöksi luvattu pitkälti yli -20 astetta meinaan. *Hrrrr*

Sunnuntain koikkeritapaaminen jää välistä. Ei oikein tuo sää salli eikä viitsi yksin ajella sinne asti. Pitäkää hauskaa taas ja laitelkaa kuvia meillekin näytille :) Mutta jotain ohjelmaa sentäs, lauantaina se vuosikokous..