Eilen käytiin poikien kanssa eläinlääkärissä. Molemmat pojat olivat laihtuneet vähäsen, se oli hyvä asia, sillä vieläkin molemmissa on vähän ylimääräistä joka voisi lähteä pois ;)

Ensin oli vuorossa tatskojen tarkistus korvista. Sen jälkeen syötiin nappuloita hoitajan kädestä, joka olikin pojista mukava juttu. Ei kerrota kenellekään että nappulan seassa meni heisimatolääkkeet. Jopa Nikke, joka ei usein syö pillereitä huijauksella, söi kaiken ja nopeasti.

Tämän jälkeen oli Uuken vuoro päästä pöydälle ja verta luovuttamaan Hannes Lohen tutkimuksiin. Poika ei edes huomannut koko toimenpidettä!! Olin yllättynyt, siinä se istui ja katseli melkeinpä muualle, ja häntä heilui. Veri saatiin talteen ennätys nopeasti. Ja Uuke oli vähän sen näköinen, että tässäkös tää olikin nyt?

Niken ilme sen sijaan oli myös hyvin hämmästynyt. Käytiinkö me tohtorilla vaan syömässä? :D Pikkuveli oli mukana koiraparkkina sillä aikaa kun Uukesta otettiin verta. Myös veli sekä tohtori huomasi Niken ilmeen! Se vaan katseli ympärilleen vähän oudoksuen. Häntä heilui kovasti ja ihan kuin odotti vielä jotain.

Nopea visiitti tohtorissa päättyi laskun maksamiseen ja odotushuoneessa olevien nöffien tuijotteluun. Niin, niille mustille otuksille piti sitten haukahtaa molempien pari kertaa. Muutenhan se reissu olikin mennyt liian hyvin.