Lyhyesti mutta matka oli kiva ja onnistunut, tulokset sellaiset kuin me lähdettiin hakemaankin ja Nikke on nyt myös Latvian valio! Enää puuttuu siis Liettua ja Norja, molemmat on tarkoitus käydä kokemassa, tiedä menestyksestä sitten. Ajallisestikin molemmat ovat auki, mutta vuoden sisällä kuitenkin :)

Tarkempaa matkakuulumista myöhemmin.

EDIT: 30.6. matkakuulumiset tähän samaan :D

Lauantaina matkasimme Niken kanssa junalla Mikkelistä Pasilaan. Nikke oli toista kertaa junassa, eikä ongelmia ollut. Lemmikkivaunussa oli meidän lisäksi 2 kissaa, joista toinen ihan takanamme. Kissa oli todella utelias ja teki tuttavuutta meidän kanssamme kovasti :)

Pasilassa meitä oli vastassa Hinni, jonka kyydissä matkasimme koko reissun. Autossa meitä odotti kaksi corgia, tällä kertaa cardeja. Menomatkalla laivalla keinutti vähän, mutta ei onneksi ollut myrskyä kuitenkaan.

Saavuttuamme Tallinnaan alkoi ajomatka kohti Latviaa ja Ogrea, ensiksi kuitenkin "maamerkkeinä" mm.Pärnun kyltit. Tie oli kuolettavan tylsää suoraa KOKO ajan! Onneksi sen kunto sentäs oli suurimman osan matkaa hyvä. Niin Viron puolella siis. Latviassa olisi paikalliselle TVH:lle töitä kyllä :)

Ogreen saavuimme parin ylimääräisen harhailun jälkeen puolilta öin. (harhailu=kun ei siellä juuri lue tien numeroita tai paikkojen nimiä, on hetkellisesti välillä vähän hukassa :D). Ajelimme Ogressa ristiin rastiin kunnes löysimme itsemme kartalta ihan eri suunnalta kuin missä näyttelypaikka onkaan. Kuvittelimme tulevamme ihan eri tietä kuin olimme tulleet :D Olimme siis ajaneet näyttelypaikan ohi jo tullessa - eikun takaisin vaan! Löysimme paikan mutta olimme taas väärällä puolella tuota paikkaa, onneksi sisäänkäynti alueelle löytyi nopeasti.

Näyttelypaikka oli jonkinlaisen metsäkoulun tms tapaisen pihalla (tai no normikenttä se oli, jota ei tosin oltu leikattu ihan viime aikoina nurmikon osalta :D). Tuossa "koulussa" oli yöllä disco, joten jumputusta kuuntelimme tunnin jos toisenkin. Saimme nukuttua autossa koko yön ihan hyvin.

Aamun sarastaessa ilma ei näyttänyt järin lämpimältä, mutta se oli oikein sopivan pilvinen koirienkin kannalta. Testasimme aamulla koulun vessat, ja voin sanoa että ne ei olleet kovin viihtyisät, ulkonäöllisesti eikä hajullisesti, mutta kyllä sinne juuri tarpeet teki :D Tämän jälkeen jonotimme hetken numerolappuja.

Kehämme oli vasta puolen päivän jälkeen, joten ehdimme katsella muita rotuja riittävästi jo ennen kuin siirsimme tavarat kehän laidalle. Tuomari oli muutamien rotujen kohdalla äärettömän hidas! Mutta tuntui kiristävän tahtia sitten kuitenkin. Oikeat kehäsihteerit puuttuivat ja kehässä oli tuomarin lapset..jotka ei aina muistaneet jakaa sertiruusukkeitakaan kaikille joille piti. Ihmiset kävi kyselemässä niiden perään sitten.

Arvostelut oli latviaksi muuten paitsi meille ulkomaalaisille ne saatiin enkuksi. Hieno palvelu! :)

Ensi kehään meni Hinni koirineen, cardeja oli 2+2. Valitettavasti uroksissa puolalaisten koira voitti ja Kalle oli vasta kakkonen. Nartuissa tilanne meni toisinpäin ja Myy oli niistä parempi saaden junnusertin ja oli vsp.

Kahden koiran jälkeen oli meidän vuoromme. Nikke oli melko pirteä taas, ei joskaan juossut ihan niin innokkaasti kuin olisi voinut, mutta seisoi hyvin. Nikkeä kiinnosti taas vaihteeksi tuomarikin melkoisesti. Tuomari puhui meille hyvää englantia ja kehui kovasti Niken korvakoruja, hypisteli niitä monesti ja ihasteli ääneen. Myös Niken turkki ja sen laatu sai kehuja. Arvostelussa ei sitten ollutkaan mitään negatiivista, kaikki oli hyvää ja tuomari tykkäsi selvästi meistä. Olimme sitten myös roppi ja saimme sertin, jolla Nikestä tuli Latvian valio myös.

Ryhmiin emme jääneet, vaan suuntasimme laivalle suoraan. Tallinnaan saapuessamme meni joku risteys ilmeisesti höpötellessä ohi ja piti hetken etsiä reittiä satamaan. Sen maamerkit näkyivät välillä hyvin, mutta emme vain päässeet sinne niin helposti. Kauaa emme harhailleet kun löysimme perille :)

Kävimme Rimissä shoppailemassa ja sitten ulkoilutettiin koiria. Laivalla oli nyt huomattavasti enemmä väkeä kuin tullessa ja sääkin oli parempi.

Helsingissä suuntasimme Niken kanssa Kampin linja-autoasemalle. Oli aivan mielettömän kokoinen paikka! Ongelmitta ei sieltäkään selvitty :D

Ulko-ovet sekä hissit meni kiinni 24:00, niin ja tietysti olimme niihin aikoihin siellä. Pääsimme sisälle vartijan laittaessa ovia jo kiinni, mutta ne hissit - ne oli jo lukossa. Vartija laski meidät hissiin ja painoi valmiiksi kerroksenkin. Se tosin oli väärä, meidän piti mennä 2 alaspäin ja menimme vain 1 verran. Hienoa! Edessä oli jumalattomat liukuportaat. Tavaraa oli käsissä sen verran että koiran kanssa en portaisiin uskaltanut mennä. Aikani katseltuani ympärilleni löysin pariskunnan jolta pyysin apua tavaroiden kantoon, onneksi se auttoivat mukisematta. Niimpä sain Niken syliin portaisiin. Todella iso kiitos tälle pariskunnalle avusta! :)

Linja-automatka meni hyvin ja Nikke nukkui lattialla milloin missäkin asennossa. Nikke matkusti ekaa kertaa bussissa. Porukkaa bussissa oli reilut 10 parhaimmillaan, mutta moni noista tipahteli matkan aikana mikä minnekin. Meidän jäädessä pois kyydistä jäi autoon vain pari henkilöä. Vähän ennen Mikkeliä ajoimme hirvenvasaa takaa, raukka oli eksynyt riista-aitojen väliin ja pitihän se ajattaa sieltä pois. Onneksi pian tuli tienhaara mistä vasa pääsi onnellisena juoksemaan metsään :)

Täytyy sanoa että Niken kanssa oli kiva matkustaa, se ei välitä vieraista ihmisistä, se osaa ottaa rennosti ja toisten koirien kanssakaan ei ongelmia ole jos eivät tule iholle asti. Toisesta uroksesta ei matkalla ollut mitään ongelmaa, kun emme koiria laskeneet toistensa luokse.

Olen jopa tyytyväinen, siihen että Nikke puolustaisi mua vaaran uhatessa. Sillä Kampissa eräs känniääliö käyttäytyi "uhkaavasti", se huuteli jo kaukaa meille(kin) jotain omiaan, ja alkoi tulla meitä kohti. Nikke kulki kauan vierelläni ja seurasi tilannetta ihan hiljaa. Huusin miehelle että älä tule, mutta eihän känniääliöt tajua mitä niille sanotaan. Vartijoita onneksi Kampissa riitti ja näin sellaisen tulevan kännisen ukon takaa kauempana jo. Muutamaa metriä ennen känniukkoa Nikke siirtyi meidän väliimme ja murisi ensin hiljaa kun mies tuli vain kohti se rähähti pari kertaa. Ei käynyt kiinni mutta hyökkäsi kohti karvat pystyssä. Tämän jälkeen se haukahti kerran hiljempaa. Vartijan ottaessa miehen kiinni melkein heti, kiitin Nikkeä, samassa sen karvat laski alas ja häntä alkoi heilua vimmatusti. Vartija totesi meille ohi mennessään että sepäs on hyvä vahtikoira :) Hymyilin. Se tuntui hyvältä. Tuollainen luppakorva tiesi vaaran tullessa mitä tehdä ja palautui tilanteesta heti eikä se jäänyt päälle, eikä siten kokenut tarpeellisesti rähistä muille ihmisille terminaalissa :)