Omat kuvat ovat kamerassa vielä, siirtelen ne koneelle huomiseksi. Mutta tarinaa voisin kertoilla jo nyt :)

Torstaina siis ajeltiin Jyväskylään josta hyppäsimme Pirjon ja Helmi-pemun matkaan, matkalle kohti Vaasaa ja hostellia jossa yövyimme. Perjantaina aamulla laivalla yli Uumajaan jossa löysimme lähes suoraan hotellille ilman karttaa. Vain pari katua jäi meidän ja hotellin väliin kun päätettiin käydä hakemassa toisesta hotellista kartta :D

Vietimme 3 yötä TODELLA edulliseen hintaan, erittäin hyvässä hotellissa (Clarion Collection Uman), jossa oli todella viihtyisää. Suosittelen kaikille lämpimästi tätä paikkaa! Huoneen hintaan sisältyi iltapala joka ei kyllä ollut mikään ihan pieni (sis. lämpimän ruuan!). Suomalaiset hotellit voisivat ottaa mallia tälläisestä.

Ruotsin puolella myös ihmiset olivat erilaisia kuin täällä, koiria nähdessään moni hymyili, liikenteessä olivat joustavia ja laskivat reilusti jalankulkijat tien yli ja toiset autoilijat otettiin huomioon. Myös eräs ystävällinen mies opasti meidät ruokakauppaan kun emme sitä löytäneet vaikka käveltiin jo ohikin!

Sää ei suosinut kokoaikaa meitä, vaan vettä tihkutti enemmän tai vähemmän kovaa. Lauantaina näyttelypaikalla Vännäsissä oli kiva sää, vähän kylmästi tuuli ajoittain mutta ei muuten valittamista. Sunnuntaina sen sijaan satoi todella kovaakin välillä - onneksi oli teltta! ;)

Näyttelypaikka oli iso nurkikenttä, kehiä oli kolmella eri alueella ja tilaa oli Suomen ulkonäyttelyihin verrattuna runsaasti! Parkkipaikat olivat kohtuu hyvät ja lähellä, todellakin lähellä näyttelyaluetta! Sisäänpääsymaksuja ei ollut ja luettelokin oli edullinen kokoonsa nähden.

Yksi suuren suuri plussa suomalaisille näyttelyissä kävijöille, Ruotsissa ei koiranpaskoja näkynyt koko viikonloppuna kaupungilla YHTÄÄN ja näyttelyissäkin ehkä 5 läjää!! Siellä TODELLAKIN siivotaan jäljet kunnolla - miksi suomalaiset ei tee niin?? Ainut miinus oli roskisten vähyys kaupungilla ja näyttelypaikalla, mutta onhan ne kakkapussit helpompi noukkia maasta kuin paskat suoraan.

Sen sijaan kehäsihteerit olivat näyttelyssä ajoittain aika pihalla. Se on meillä täällä paljon paremmin hoidettu! Toisissa roduissa tuomari itse joutui kasailemaan koiria kehään, kun sihteeri teki mitä - seisoi tumput suorina teltan vieressä!

Ruotsissa ei myöskään tunnettu pokaaleja. Se harmitti. Ruusukkeet piti ostaa (paitsi vsp, rop + mva - ruusukkeet, ne sai ilmaiseksi) mutta se olikin tiedossa jo etukäteen. Toki ahneena piti ostaa kaikki ruusukkeet mitä sai, niin aivan kaikki siis :D Joka siitä 1-sijasta sai kivan punaisen ruusukkeen..hehhee!

Kiinnityskortteja saatiin kaksi, niillä "ostin" SKK:n repun. Se oli fiksuin vaihtoehto niistä mitä oli tarjolla. Tai siis hyödyllisin meitä ajatellen.

Näyttelypaikalla oli myös kiva buffetti, siellä oli hampurilaisia jotka sai itse koota. Kaikki kerättiin eri kohdista mukaan ja se oli nopeaa! Suomalaisille vinkkinä ;) Ja se oli myös edullista, kuten moni muukin asia näyttelypaikalla. Ostin karvapedin kevythäkkiin - maksoi pari euroa!!

Näyttelypaikalla oli kisa missä piti arvata purkissa olevien nappuloiden määrä. Pirjo arvasi lähimmäksi ja sai puhelinsoiton hetken päästä - olet voittanut 18kg koiranruokaa :D :D Vähän me revettiin tälle uutiselle! Onneksi (?) arpaonni ei käynyt toistamiseen että mahduttiin autoon ;)

Uumaja oli kivan oloinen paikka. Kävimme perjantai-iltana syömässä kiinalaisessa ravintolassa, otin pizzaa, Pirjo jotain kana-riisi-hässäkkää. Paikka oli todella kaunis, meidän piti mennä ottamaan kuvia sieltä myöhemmin - mutta unohtui tietty! Harmitti jälkeenpäin kumpaistakin aika vietävästi!

Maanantaina tulimme aamulaivalla takaisin Vaasaan ja siitä suorinta reittiä kohti Varkautta, jossa jäimme Niken kanssa pois kyydistä.

Nikke oli pitkästä aikaa reissussa yksin ja oli kohtuu hyvä reissaaja, niin autossa, laivalla (jossa tosin oli autossa) kuin hotellissakin. Jätti Helmin rauhaan torstai-illan jälkeen kun sai korvilleen sen verran kovasti :D Ne naiset! Se helpotti kummasti reissua kun koirat eivät sitten välittäneet toisistaan oikein mitenkään. Nikke kyllä koetti aika ajoin saada Helmiä leikkimään kanssaan, mutta turhaan. Näyttelypaikallakin Nikke osasi olla fiksusti, mitä nyt kaikkien luo olisi pitänyt ehtiä. Saipa se sitten sunnuntaina ryhmäkehien aikaan leikittyä vähän yhden chihu- sekä salukipennun kanssa.

Alla kuva lauantailta Pirjon ottamana, kuvassa myös tuomarimme Darko Korodec Kroatia. Siellä vähän tuuli, kuten kuvasta näkyy :D

Ainiin, matkaseuramme Pirjon ja koirien sivut löytyvät TÄÄLTÄ