Jostain syystä laiskuus tai dementia on iskenyt ja on unohtunut kirjoittaa taipparitreenit osa 1, mutta vedetään sitten tiivistelmä siitäkin ;)

Päivää en edelliskerrasta muista nyt niin tarkasti että viitsisin sen kanssa arpoa, mutta ei siitä nyt kovin kauhean kauaa ole.

Ekalla kerralla otettiin omanlaista hakua, alueelle oli piilotettu riistaa (varis, tavi ja kani) ja katsottiin löytääkö Uuke ne. Löysihän se, ilmaisia häntä heiluen, mutta ei tuonut luokse, nuuski vain kovasti niitä.

Vedettiin kanilla laahausjälki, hyvin lähelle oikean mittaista matkaakin kulman kera. Uuke seurasi ihan eikä justiinsa jälkeä suoraan kanille, jossa nuuski ja tökki kuonolla kania, pesipä tuo sen korvatkin samalla ;)

Noutojuttuja kokeiltiin kans, Uukea ei ne jostain syystä nyt kiinnostaneet yhtään, mutta ei taippareissa tarvitsekaan lintuja noutaa eli sinäänsä ei paniikkia. Omaa varista kantaa kyllä, vieraat linnut oli vain nuuskutuksen kohteina!

Häiriötekijöinä oli edellisellä kerralla kuten nytkin vieraita koiria sekä vieraat ihmiset, eli Uukelle vieras paikka ja kaikki muu uutta ja outoa. Eli kotona ei treenattukaan.

Saatiin mukaan viimeiksi varis ja tavi, varista kantaa nyt jo kotona mutta taviin ei koske. Outo otus! :D

Tänään treenattiin hakua ampumisen kera. Uuke kuuli ekan kerran haulikon ääntä. Tiesin ettei se ole paukkuarka suoraan mutta uskoin sen reagoivan ääneen - kuten tekikin.

Ensiksi leikittiin pallolla pellon toisessa päässä ja Uuke oli kiinni, laukauksen jälkeen leikki keskeytyi ja Uuke katseli mistä ääni kuului. Ei koettanut karkuun tai panikoinut, kuunteli vain ihmeissään. Hetki odoteltiin ja oltiin vain ja uusi laukaus. Taas säpsähti äänen suuntaan ja katseli mistä se kuului, mutta ei koettanut pakoon tms. Ampuja tuli lähemmäs ja taas sama homma, mahtoi pienessä päässä ihmetystä riittää kun ääni kuuluu muttei mitään näy :D

Ampuja tuli luoksemme ja totesi Uuken olevan ok, ei tärissyt tai koettanut karkuun, häntä heilui ampujan nähdessään ja oli muutenkin normaali.

Joten päätettiin mennä pellolle ja laskea Uuke irti. Juoksenneltiin hetki niin ja sitten palattiin pellon reunaan ja ampuja meni toiseen päähän peltoa meidän etupuolelle. Lähdettiin kävelemään pellolla ja samaan aikaan ammuttiin. Uuken juokseminen edessä päättömästi loppui kuin seinään laukausten jälkeen, se ampaisi suoraan mun luo! Mammanpoika. Hetken pohti sivulla käveltyään että kaikki ok ja jatkoi menoa edeten taas. Otettiin sama uusiksi ja kuvio toistui, laukauksen jälkeen tuli heti tarkistamaan vissiin osuiko muhun ja kun huomasi kaiken olevan normaalia mun puolelta se lähti jatkamaan touhuamista. Lähes heti Uuken tultua mun luo ampuja kutsui sitä toiseen päähän peltoa ja sinnehän se poika ampaisi vailla huolen häivää. Joten todettiin ettei se panikoinut laukauksista koska meni empimättä vieraan luoksekin heti. Jos se olisi pelännyt, ei se oli lähtenyt minnekään jaloista.

Reagoi siis laukauksiin, muttei pelännyt. Vähän ristiriitaista miten tuo tulkittaisiin kokeessa tai luonnetestissä, koska paukkuarka se ei ollut. Ampujan ja treenikaverimme mielestä koira saa reagoida laukauksiin, mutta ei saa niistä mennä paniikkiin ja alkaa täristä tai läähättää jne. Tätä Uuke ei siis tehnyt ainakaan nyt ;)

Posiitivista myös oli Uuken iloisuus vieraita ihmisiä kohtaan, niitä ei haukuttu tai katsottu pitkään, tosin en tätä uskonutkaan tekevän - ei se ole ennenkään niin käyttäytynyt!

Mutta ajateltiin että mennään alkuviikosta heti käymään ampumaradan luona, Uuke ei ole koskaan siellä käynytkään, joten kaikkea uutta kivaa tulossa. Nikke on vieraillut radalla aikaisemminkin ongelmitta.