Tähän asti Uuke on ollut nössö, ei tosin mikä tahansa nössö, vaan nössö jyrsijöitä kohtaan. Nikke kun vetää hengiltä kaiken pienriistan minkä kiinni saa, onneksi se on tähän asti ollut vain hiiriä ja peltomyyriä sekä satunnaisia lintuja (linnut ovat taatusti olleet jotenkin sekaisin, eihän normaalisti koiran pitäisi lintua kiinni saada, tai ainakaan kovin usein).

Uuke on asioiden suhteen ollut sellainen, että eihän niitä pikkuotuksia nyt voi hengiltä vetää! Viime kesänä Uuke kyttäsi pihalla jotain, haukkui hädissään ja tuijotti maahan, siirtyi aina askeleen kaksi kauemmas ja haukkui vaan. Mentyämme paikalle syypää moiseen ahdinkoon oli iso myyrä! Uuke vaan ihmetteli sen menoa ja haukkui kaikki katsomaan sitä! Uuke käskettiin pois ja kontiainen sai mennä maan alle turvaan. Niitä ei meillä saa tappaa luvan kanssa, toisin kuin hiiriä tai peltomyyriä, jotka molemmat tekee tuhojaan aika paljon meillä päin.

Tänään metsälenkiltä tultuamme Uuke äkkäsi omenapuiden alla peltomyyrän, en ehtinyt sanoa sanaakaan kun Uuke ampaisi sen perään, yksi haukkaisu ja saman tien sylkäsi otuksen suustaan. Se oli nopea kuolema ja taisi maistua sitten pahalle kun ei sitä pitänyt kauemmin. Kovin oli innoissaan saaliistaan, josta tietysti kehuttiin ja sitten raato vietiin roskiin pois.

Liekö moiseen innostukseen vaikuttanut hetkeä aikaisemmin haistetu jänis, jonka minä näin, mutta koirat ei onneksi! Ne touhusivat takanani jotain puun juurella kun jänis pinkoi parinkymmenen metrin päästä TODELLA lujaa meidän "ohi" sivuttais suunnassa. Miten lujaa jänis voikaan sellaisessa tiheässä metsässä juostakaan, hurjaa :D Pojat haistoi sen kyllä sitten ja menivät ihan sekaisin hajusta. Tuli kiire metsästä pois etteivät lähde vaan perään.

Joskus mua harmittaa kun perheessä tai lähipiirissäkään ei ole ketään joka metsästäisi. Olisi voinut pennusta asti kouluttaa noita eri tavalla metsälle. Molempia kuitenkin tuntuu riista kiinnostavan, siis muutkin kuin jyrsijät ja pikkulinnut. Vaikka eihän metsällä käydessä koirat saa saalista tappaa, vaan kantaa vain, mutta tuntuu sekin olevan kivaa noista, ainakin pakkasriistan perusteella. Omista saaliistaan ovat molemmat innoissaan aina. Uukella saaliit on tähän asti ollut näkemäni perusteella vain pari pikkulintua ja nyt tuo peltomyyrä.

Metsässä oli kiva kävellä kun hanki kantoi kaikkia. Pojat nuuskutteli kovasti ja nähtiin paljon erilaisia jälkiä. Voi vain arvailla oliko siellä supi vaiko kettu tappanut jonkun jyrsijän myös, sillä karvoja löytyi jonkin verran ja verta myös vähän. Veri kiinnosti etenkin Nikkeä paljon.

Pakkanen vain kiristyy. Emme päässeet lähtemään karkurikoiraa etsimään. Toivottavasti pakkasen kovetessa neiti hakeutuu suojaisaan paikkaan jonnekin ettei käy ikävästi :( Tai ennen kaikkea toivotaan että karkuri löytyisi pian!