Lumet on sulaneet ja niimpä päätin hyödyntää tilanteen tänään. Sen olisi voinut tehdä jo aikaa sitten, mutta jotenkin sen asian tajusin vasta tänään.

Huvikseni kaivoin pakastimesta sorsan (tai no tavi se on, mutta sorsa mikä sorsa :D) ja piilotin sen heinikkoon Uukelle. Kesken piilotuksen aurinkoa ottamassa ollut Nikke päätti että pihalla ei harkata ilman häntä ja riitahan siitä tuli. Nikke, jota ei koskaan kiinnosta noutohommat riistalla ellei ne ole Uukella just sillä hetkellä, oli vahvasti sitä mieltä että tällä hetkellä kiinnostaa ja kovasti, kiinnostus aste oli sitä luokkaa että piti keskeyttää touhu ja viedä Nikke sisälle.

Aloitimme alusta, koska Uuken muisti ei ole kovin hyvä, se olisi tässä ajassa odottaessaan kiltisti paikallaan unohtanut jo mitä pitäisi etsiä. Piilotin sorsan siis uusiksi heinikkoon. Se ei yllättänyt yhtään ettei se sitä löytänyt heti, päinvastoin se on enemmän sääntö kuin poikkeus ettei se käytä nenää noissa hommissa vaan etsii katsella. Tyhmä? Pian sorsa löytyi ja häntä heilui kovasti, nosti katsettaan kuin kysyen "löytyi, entä sitten?". En uskaltanut kehua, koska sorsaa se ei ole koskaan ottanut suuhunsa. Hiiren hiljaa odotin että tekee homman loppuun. Aikansa tuo pohti löydöstään kunnes nappasi sen suuhunsa ja toi suoraan mun eteen, tiputti ja alkoi haukkua innoissaan tyylilleen uskollisesti "heitä, heitä, heitä..". Tässä vaiheessa alkoi kamala kehuminen ja olin suorastaan tippalinssissä, hymy oli herkässä. Uuke KANTOI ekaa kertaa sorsaa!!

Uskoakseni mitä näin, teimme saman vielä kaksi kertaa. Nyt nouto oli etsiminen oli vauhdikkaampaa ja selvästi tiesi mitä teki. Olin onnessani. Vietiin sorsa pakastimeen takaisin ja vaihdettiin varikseen, jota vain heiteltiin eikä piilotettu. Varis on se juttu. Siitä Uuke kuumenee aina. Pikkuhiljaa on kitketty pois, että tapporavistusta ei tarvita kun lintu on jo kuollut! Varisnoudot onnistuu aina ja helposti.

Tästä fiiliksestä innostuneena teemme huomenna laahausjäljen metsään. Ja ajamme sen samantien. Teen kaksi lyhyttä jälkeä, toisen jäniksellä ja toisen variksella.

Nikke joutui tyytymään "arestista" päästyään vain tavalliseen tottiksen tynkään. Muutamat seuraamiset, istumaan jättö, luoksetulo ja hetken paikallaan olo. En tehnyt pidempään koska näki selvästi ettei se kiinnostanut ja oli loukkaantunut kun riista vietiin piiloon siltä. Mitäs koetti omia ne itselleen, vaikkei niitä sitten kannakaan, nyppisi höyhenet vaan.

Kohta voisi ryhdistäytyä ja tehdä parit verijäljetkin. Sopia haku-sekä taippariharkoista taas. Uuke on selkeesti kehittynyt vuoden aikana, jos ei muuten niin henkisesti ainakin. Vaikka onkin ikuinen lapsi.