Se on sitten viikko taas kulunut edellisestä kirjoituksesta. Viikkoon ei ole suurempaa ihmettä kuulunut, mutta sentäs jotain elämää meilläkin on ollut normaalin arjen keskellä.

Keskiviikkoiltana sain ahaa-elämyksen ja pesin molemmat pojat, kokonaan. Tallinnan näyttelystä Uuke sai erkkarista shampoota ja hoitoainetta ja ne kun pyörivät tiellä kaapeissa, pitihän niitä testata sitten.

Tähän asti pojat ovat joutuneet suihkuun vain kurakeleillä tassujen pesuun, ja joskus tullut pestyä muuten jotain sontaa pois jos ovat metsässä löytäneet ihanan aarteen missä piehtaroida, mutta periaatteessa meillä ei ole pesemällä pesty kumpaakaan kokonaan kertaakaan. Oli siis kai aikakin jo? Hitusen arvelutti että miten käy kun näyttely lähestyy, joten tein tuon hyvissä ajoin viikolla jotta näen miten karvat käyttäytyy, eli onko meillä kaksi lamppuharjaa vai ei :D Nyt voin sanoa yhä että ei ole.

Uuke oli tapansa mukaan minä-eka-tyyppi ja joutui myös pesuun ekana, mitäs tunki kiireellä ;) Kastelu, pesu, huuhtelu, hoitoainetta ja huuhtelu sekä kuivaus sujui nopeasti ja hyvin. Uuke örisi vain nautinnosta kun hangattiin. Siitähän tuli jopa valkoinen kun kaikki se harmaa vesi katosi viemäriin..vaan ei tuo likaiselle näyttänyt kyllä ennen pesuakaan, mutta puhtoinen siitä tuli sittenkin. Ja tuoksuukin nyt hyvälle :) Karva suoristui hiukan ja on hyvänoloinen, liika pörröisyys hävisi hoitoaineella ja sileäntuntuinenkin se nyt on. Piti muuten varmistaa etukäteen kun olivat ulkomaisia aineita että eivät ole kiellettyjen listalla, eivät olleet, miten niin tarkkaa tuo doping?

Nikke oli pesuvuorossa tokana. Tyytyi kohtaloonsa vaikka koettikin pikkuhiljaa hiipiä kohti ovea, aina vaan kiskottiin takaisin, tyly emäntä olin siis :D Ei tuo siitä järin paljon nauttinut mutta kirkkaan valkoiseksi sekin tuli. Joskaan vesi ei ollut harmaata kuten Uukella, mutta Nikke nyt ei tunnetustikaan rymyä samalla tavalla kuin Uuke missään.

Tulipahan taas todettua että on nuo vaan erilaisia.

Nikestä alkaa sitä paitsi tulla iän myötä aika jörö, se viihtyy omissa oloissaan niin sisällä kuin ulkona, se saattaa olla YKSIN pihalla tunnin parikin tekemättä mitään(nukkuu portailla tms) tai sitten tekee valtavasti kaikkea (kaivelee myyriä pellolta..). Sisällä se saattaa nukkua milloin missäkin, tai kyttää ikkunasta ohikulkijoita Uuken kanssa. Lenkillä se on enemmän haaveilija ja kunhan nuuskuttelee vaan rauhassa. Uuke vastaavasti painaa eteenpäin satasta, se jouda nuuskimaan niin paljoa, vauhti on pääasia.. Mikä vanhus toi nyt vielä ois, kohta vasta 5vee..mutta selvästi iän myötä on muutosta tullut! Hurjaa huomata moista jo nyt :)

Tänään oli Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen näyttelytreenit mitkä järjestin, vaikkakin olin enemmän kehän reunalla notkuja (koiraparkki, avustaja jne) kun Rantalaisen Piia oli tuomarin asemassa. Koirakoita oli paikalla 14, kivamäärä. Kaikki koirat saivat runsaasti neuvoja ja vinkkejä esittämiseen sekä kopelointia kehässä lähes oikeissa oloissa. Odottelua, ryhmässä juoksemista, yksittäis arvostelua jne. Iloisia ihmisiä sieltä lähti, että kaipa se tarpeeseen tuli. Viikon päästä uudestaan taas.

Huomenna Porvoon näyttelyyn, jonne lähteekin vaihteeksi molemmat. Edellinen molempien näytelmä oli kesäkuussa jolloin varsinkin Uuken tulos oli mitä mainioin ;) Oisko revanssin paikka nyt? Paikalla lienee monta tuttua, odotamme huomista.

Ensi viikon ohjelmassa palaveria, näyttelykoulutusta ja mejää :)