Meillä menossa remontin toinen viikko. Iskä aloitti rempan reilu viikko sitten, pukuhuoneessa. Siellä oli vuoden -80 mallinen muovimatto lattiassa ja panelit seinissä.

Reilussa viikossa on tilanne se että uusi lattia on valettu, panelit revitty seinistä ja katosta veks ja uutta tilalle, väritykseltään punertavan sävyistä näyttäis tulevan (äiskä valitsi!). Lattiaan on laitettu lattialämmitys ja siihen tulee laatat sitten vielä. Kalusteiksi on äiskä suunnitellut yläkaappia ja alas kaappia myös (koiranruokia varten lähinnä) ja toiselle seinustalle pitkä penkki, ylös naulakot pyyhkeille ja se on siinä. Uusi valaisinkin kuulema tulee.

Alkuun pojat kuunteli meteliä vähän sillä meiningillä, että onks tota pakko kuunnella vielä kauankin. Naulapyssyn pauketta on kuultu nyt useita tunteja päivittäin ja siedättyneet sille oikein hyvin kumpikin :D Nikkehän on niin tottunut tollaiseen että makoilee ulkonakin sirkkelipöydän alla purujen seassa (tai siis on makoillut toisinaan, nyt ei ole siihen mahdollisuutta kun sirkkelin taso on niin huonossa paikassa tuohon tarkoitukseen) Uuke sen sijaan ei ole remppaamista kauheasti nähnyt eikä kuullut, kovin innokkaasti ja empien tutustuu uuteen, esimerkiksi uusi valettu lattia aiheutti herneiden liikkumista pääkopassa normaalia enemmän.. :D Selvästi huomasi että hittolainen, ennen se oli tumman ruskea lattia ja nyt vaalean harmaa, ei helkkari vieköön tästä voi mennä suoraan yli, siinä on jotain outoa! Mutta kyllähän tuo perässä siitä käveli, ne ekat askeleet oli sellaiset että katsoi vähän hölmösti ennen kuin tajusikaan että tässä mitään ollutkaan niin ihmeellistä..

Naulapyssyn ääni on erilainen kuin ampumisen ääni muuten, joten sitä Uuke säpsähteli alussa varsinkin kun tuntui että nauloja ammuttiin aina parhaimpien unien aikaan. Nyt ei näytä menoa haittaavan, eikä muutkaan äänet ole kamalia. Ihmetystä aiheuttaa vain se, että ovi pukuhuoneeseen on koko ajan kiinni! Ja että jos ovi on auki, sinne ei saakaan mennä.

Ollaan viime päivinä Uuken kanssa otettu varis-noutoa taas pari kertaa. Nikkeä ei varis edelleenkään kiinnosta, mutta riistapukkia sekin kantaa nykyään innolla. Vielä kun saisi sen uimaan.. heh!

Erikoisnäyttelyä odotellaan innolla, se on sunnuntaina, pitkästä aikaa pääsee taas kehään ja näkemään tuttuja, 67 koikkeria on ihan kivasti, vaikka koetettiinkin 100 saada rikki :( Ensi vuonna sitten? En saanut Nikelle jälkeläisryhmääkään, koska lomat sotki ja jälkikasvu lomailee ihan toisaalla, no ensi vuonna uusi yritys sillekin sitten.